2016/02/29

Helmikuu pakettiin

Tein jo aiemmin ihan pientä yhteenvetoa helmikuusta, mutta tässä kuussa tapahtui sen verran isompia ja pienempiä juttuja, että tää toinenkin yhteenveto saa ihan kiitettävästi sisältöä. 

Helmikuu oli melkoisen lentopallontäytteinen kahdeksan pelin ansiosta. Sen aikana reissattiin Hämeenlinnaan varmaan useammin kuin mä koko aiemman elämäni aikana (ei huolta, en oo vaan käynyt kovin monesti!) ja käytiin myös vieraspelireissulla Itä-Suomessa. Helmikuu tarjosi siis lentopallon risuja ja ruusuja; Cupin mestaruus, paljon matkustusta ja muistutus siitä, että häviäminen on  ihan normaalia. By the way, noi keskimmäisen kuvan Haltikkaat on the parhaat matkustuskengät ikinä!
helmikuu2
Alkukuukaudesta kävin myös kampaajalla laittamassa vähän vaaleampaa raitaa hiuksiin vanhojen tansseja ajatellen, mutta mun todellinen #hairgoal on tällä hetkellä saada pituudesta se >15 cm pois! Joka treeneissä mä sitä uhoan, mutta oon liian nössö muuttaakseni sanat teoiksi… Note to self: varaa se kampaaja ja lopeta se kitinä.

Selätin myös helmikuun aikana yhden koeviikon, mikä tarkoittaa sitä, että niitä on enää kaksi jäljellä ennen kesää!

Yksi arjen piristysruiskeista oli myös uudelleen järjestetty huone ja uudet lasiovet! Ainakin sain vähän motivaatiota suursiivoukseen, kun vaihtunut järjestys paljasti niitä pimeitä paikkoja, joita en oo päässyt siivoamaan!

Helmikuussa innostuin kaikenlaisten erilaisten herkkureseptien kokeilemisesta! Mun kätöset loihti tän kuukauden aikana monta eri variaatiota raakasuklaasta ja taiteilin myös mun ensimmäisen kunnon raakakakun. 
helmikuu1
Yksi kuukauden kohokohdista oli tottakai myös jo täälläkin hehkutetut Wanhat, jotka kestivät vain sen ohikiitävän päivän. Se oli yksi mun elämäni onnellisimmista päivistä ja toivon, että saan vielä joku päivä olla ton tapaisissa prinsessafiiliksissä! Tansseja edeltävänä päivänä olin myös tosi onnellinen, koska mun lempparit pääsi lukulomille. En tiedä, miten penkkareita seuratessa vois edes olla muuta kuin onnellinen (ja kateellinen). Vuosi enää! 

Me varattiin joukkueen kanssa myös kirppispöytä, joka innosti mut penkomaan kaapeista kaikki käyttämättömäksi jääneet vaatteet ja siinä ohessa tuli myös tutkittua kaikkien laatikoiden sisällöt. On aina yhtä hauskaa ja hämmästyttävää löytää mitä vanhimpia ja oudoimpia juttuja sieltä kaikkien juttujen kätköistä. :-D

Helmikuu päättyi hiihtolomaviikkoon, joka tuli enemmän kuin tarpeeseen. Viikon irtiotto kouluarjesta antaa ihan mielettömästi voimaa ja energiaa. Loma kului kunnolla levätessä, treenatessa, pelatessa, kokatessa, siivotessa, bloggaillessa ja tuli heitettyä myös minireissu Kuortaneelle. En tiiä oonko silti valmis kouluun, mutta en tiedä milloin tuun olemaankaan.
helmikuu3
Toinen maininnan (ja kuvan) arvoinen ruokavillitys oli tässä kuussa bataatti, joka on ehdottomasti yks mun lempiruuista missä tahansa muodossa! Sitä saa laitettua soseena puuroon, se muuttuu lohko- ja uuniperunoidenbataattien muotoon ja siitä tehdyt sosekeitot on niiiin hyviä. Mun erikoisin kokeilu oli kuitenkin bataattirieskat, joista tuli mun uusia ruokarakkauksia.
DSC_0507
Mun lajillisten tavoitteiden lisäksi asetin tammikuulle psyykkisen valmentautumisen/tasapainottumisen, lihashuollon ja fysiikkaominaisuuksien kehittämisen. Psyykkinen puoli on jo tosi lyhyessä ajassa parantunut mun omasta mielestä tosi paljon. Oon pystynyt pitämään kiinni mun periaatteista ja oon keskittynyt positiiviseen ja sen lisäksi vielä olennaiseenkin. Käytännön elämässä tää näkyy omalla kohdallani paljon parempana itsevarmuutena ja motivaationa. 
Lihashuollostakin oon jutellut jo aikaisemmin, mutta jokatapauksessa kyllä mä olosta huomaan, kun paikat ei oo ainakaan ihan niin jumissa kuin ilman hierontoja. Nää jutut on kuitenkin tosi pitkäjänteisiä ja siksi mun on turha kuukauden perusteella päättää, että onnistuiko tää vai ei ja oikeastaan tää olikin vaan tällänen headstart ihan jokapäiväiseen toimintaan tän asian suhteen. Oon aikaisemmin selkeesti laiminlyönnyt huoltavat harjoitukset/toimenpiteet ja nyt siihen on alkanut jo tulla muutos. 
Fysiikkaominaisuuksista en osaa kovinkaan tarkkaa analyysia tehdä mutta mulle itselleni tärkein mittari on energiatasot ja se, miten hyvin jaksan treeneissä. On varmaan monen eri tekijä summa, mutta runsaista peli- ja harjoittelumääristä huolimatta oon kokenut olevani ihan energinen ja oon saanut tehoa treeneihin. 
Näiden pohjalta oon miettinyt myös maaliskuulle tavoitteita, joista kuullaan taas kuukauden päästä!

Mun helmikuuta on myös piristänyt ihan mielettömästi mun saama positiivinen palaute koskien tätä blogia ja mun kirjoituksia. Mua motivoi ihan mielettömästi, jos tutut, puolitutut ja tuntemattomat kertovat ajatuksiaan mun kirjoituksista. Mä oon lisäksi tosi innokas kuulemaan jotain toiveita/ehdotuksia liittyen blogin sisältöön, koska en haluais tän menevän kuitenkaan ihan yksinpuheluksi!

Mä toivotan ihan jokaiselle tosi hyvää maaliskuuta! Toivottavasti se olisi ihan oikeestikin ensimmäinen kevätkuukausi… :-)

2016/02/26

Rentous vai laiskuus

Rentouden ja laiskuuden eroa ei ehkä tuu kauhean useasti ajatelleeksi. Rennosti ottaminen ja laiskottelu sulautuu kieltämättä hyvin yhteen, mutta ainakin itse oon joutunut opettelemaan, kuinka rentoudesta voi saada omaan tekemiseen ihan uudenlaista boostia ja motivaatiota. Samassa oon oppinut, mikä ero laiskuudella ja rentoudella on.
Mä ainakin osaan laiskotella. Kuka meistä ei sais mielihyvää esimerkiksi viikon lomasta altaan reunalla? Mun lemppareita on myös sellaiset sunnuntait, jolloin mun to do -listassa on vaan myöhäinen ja pitkä aamiainen, makoilua ja jotain, mitä nyt sattuu jaksamaan. Noihin juttuihin laiskottelu kuuluu kuin nenä päähän. 
Laiskottelullakin on siis oma aikansa ja paikkansa. Kyse on tasapainosta, jonka löytäminen on tosi henkilökohtaista ja riippuu elämäntyylistä ja elämäntavoista. Jotkut nauttivat siitä enemmän kuin toiset ja joillekin se sopii paremmin kuin jatkuva aktiivinen tekeminen. On tärkeetä tehdä (tai olla tekemättä) sitä, mikä rentouttaa ja pitää stressittömänä. Eikä silloin tällöin laiskotteleminen tee kenestäkään laiskaa. Mut rennosti ottaminen tekee rennoksi. Ja se on pelkästään plussaa!

Mun oli ennen kauhean vaikeaa sallia itselleni täydellistä laiskottelua ja nollaamista, varsinkaan pitkinä ajanjaksoina. Mun piti kokoajan olla tekemässä jotain. En halunnut hukata aikaa ja ajattelin, että ei tekemättömyyttä tarvitse erikseen harjoittaa. Mä en osannut laiskotella, puhumattakaan rentoutumisesta
Oon kantapään kautta opettelut mulle sopivan tavan rentoutua. Joskus se on ihan pelkkää laiskottelua (eli makaamista sängyn pohjalla tai siellä altaan reunalla) mutta mulle ominaista on kuitenkin tehdä jotain. Jotain, missä mun ei tarvi niin hirveästi ajatella mitään kummempia ja voin keskittyä just siihen, mihin haluan. Useimmiten se tarkoittaa ruuanlaittoa, blogin kirjoittelua, kaupoissa kiertelyä, kavereiden näkemistä tai ulkoilua. Joskus se taas on täysillä hulluttelua, irtiottoa ja hauskanpitoa. Kyse on siitä, millainen fiilis mulla sattuu olemaan. 
DSC_0532
Kun oon oppinut rentoutumaan kentän ulkopuolella, oon pystynyt tuomaan rentouden myös siihen työntekoon ja harjoitteluun. Kaikessa tekemisessä pitäisi muistaa, että tekemisen kuuluu olla nautinnollista ja hauskaa. Vaikka joku asia olisi oma intohimo, siihen ei saisi koskaan suhtautua liian vakavasti. Jos tekeminen alkaa pidemmän päälle aiheuttaa enimmäkseen negatiivisia tuntemuksia (pettymistä itseensä, väsymystä tai epävarmuutta), on aika pysähtyä miettimään. Mulle opetettiin kirjaamaan ylös tavoitteet ja se, mitä haluan saavuttaa. Sen jälkeen mun tehtävänä oli miettiä, mikä vie mua lähemmäs mun maaleja. Tällä tavoin opin muistuttamaan itseäni asioiden tärkeysjärjestyksestä ja siitä, että oma hyvinvointi ja onnellisuus on ykkönen. Tiedän kuitenkin, että harjoitteleminen ja pelaaminen yhdessä tekevät musta onnellisen, kunhan osaan ottaa oikealla tavalla rennosti. Elämässä on kuitenkin niin paljon muutakin ja elämässä yksi hyvä tavoite on, että oppii löytämään sellaisen elämäntyylin, jossa erilaisten asioiden tekeminen tukee toinen toistaan. 
Osaan jo itse tulkita mun tuntemuksista ja olotilasta, oonko rentoutunut vai en. Jos jollain elämän osa-alueella on jännitystä, mun käytös on helposti tosi erilaista. Musta tulee epävarmempi, sisäänpäin sulkeutunut ja vähän kireäkin. Perfektionistina asetan vaatimukset tosi ylös, mutta oon oppinut hellittämään niistä silloin tällöin hetkellisesti, jotta muistan myös ajatella realiteettejä. Rentous on siis paljon muutakin fyysistä toimintaa.

Tää aihe, josta mä nyt kirjoitan on mulle todellinen kompastuskivi. Mun ajatukset kyllä kohtaa tän tekstin kanssa ihan täysin, mutta en tuu ehkä milloinkaan pääsemään eroon ankaruudesta itseäni kohtaan. Epäonnistumisten suhteen oon kyllä kehittynyt, mutta jos tiedän, että olisin voinut tehdä jonkun asian vielä vähän paremmin, mun on melkein mahdotonta päästä siitä asiasta yli. Mutta toisaalta, ehkä tää piirre pitää mut pois niistä tilanteista, joissa olisin voinut ehkä vielä tehdä vähän kovempaa. Se on ihan palkitsevaa, ettei tarvitse potkia itseään sen erityisemmin tekemään asioita täysillä. 
DSC_0579
Näiden parin syväluotaavan tekstin jälkeen lupaan laittaa tulemaan myös jotain vähän kevyempää juttua. Nää pohdintatekstit on muuten hyvä mahdollisuus käyttää näitä kaikenmaailman vanhoja kuvia, jotka ei oo koskaan päässeet päivänvaloon! :-D 

2016/02/23

Valinnanvaikeus on valinnan vaikeus

Ihmiset tekevät joka päivä tietoisia ja tiedostamattomia valintoja, joiden määrästä mä en ihan kauheasti mitään lukumääräisiä faktoja pysty heittämään. Ajatuksena kuitenkin se, että me törmätään näihin valintoihin huomaamatta ihan joka päivä ja silti suurempien valintojen edessä ollaan täysin neuvottomia. Mä oon itse tosi huono luottamaan mun intuitioon ja kuten oonkin aikaisemmin maininnut, olen tosi järkeilevä persoona. Mietin aina seurauksia ja sitä kaikkein järkevintä vaihtoehtoa. (Toivottavasti kaikki ymmärtää, että "aina" ja "ei koskaan" on tässä kohtaa vähän turhan räikeitä termejä…) 
f3
Mikä saa ihmisen epävarmaksi omasta tahdostaan? Väitän, että omalla kohdallani se on sitä, että pelkään ajan kulumista. Ihan niin kuin mulla ei olisi aikaa väärille valinnoille. Ironista kyllä, käytän ehkä enemmän aikaa niiden valintojen tekemiseen kuin huonoista valinnoista kärsimiseen. Tottakai se saa epäröimään, jos kokee tehneensä joskus huonoja ratkaisuja ja päätöksiä, mutta ne ovat todellisia elämän opettavia tekijöitä. Kun osaa antaa anteeksi itselleen erehdyksiä, pystyy menemään syvemmälle , ja miettiä, mikä meni vikaan. Ei kukaan meistä valitse tahallaan väärin tai kenelläkään ei (ainakaan luultavasti) ole huonon päätöksentekijän geeniä.
f
Valintojen juju on se, että et koskaan saa tietää, miten olisi käynyt, jos olisit valinnut toisin. Et siis voi saada kaikkea ja voi olla, että pahimmassa tapauksessa et saa mitään. Siksi olisi tärkeää elää ja uskaltaa, koska elämä on toisinaan jopa epäreilua. 
Kun miettii, miten toimimme arkipäivän pienemmissä valinnoissa, on mahdollista oppia soveltamaan näitä päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä myös suurempien tilanteiden edessä. Tietenkin elämän suuntaa ohjaavia päätöksiä tehdessä on ehkä parempi kuunnella myös järkeään ja pohtia enemmän, mutta sille ei saa antaa liiaksi valtaa.
Kun on määrittänyt jonkin päämäärän, voi miettiä, viekö valinta lähemmäs tavoitetta vai jopa kauemmas siitä. Tässä auttaa niinkin vanhanaikainen tapa kuin listata paperille (tai no, vaikka iPhonen muistiinpanoihin) plussia ja miinuksia. Näissä kohdissa tulee olla rehellinen itselleen, koska muuten listaus on turhaa: harvoin mikään vaihtoehto on täydellinen.
Mieti, oletko jo kokeillut jotain valintaa. Jos olet, millaisena koit valinnan: Oliko paikkakunnalta muuttaminen viimeksi kannattavaa? Jos oli, miksi olen taas vaihtamassa paikkakuntaa? Kokemus on hyödyksi, mutta toisaalta liiallinen kaavoihin kangistuminen estää uusien kokemuksien syntymisen. Uskalla kokeilla jotain uutta.
Hyödynnä myös muiden ihmisten tietoja ja kokemusta. On totta, että jokainen kulkee omia reittejään, mutta monesti muilta voi saada apua. Jos ei halua muiden vaikuttavan päätöksentekoon, tulisi varmistaa, että on vähintään saanut kaikkiin kysymyksiinsä jonkinlaisen vastauksen. Näitä vastauksia voi sitten itse puntaroida ja käyttää päätöksenteossa apuna.
f2
Päätöksenteko suurien tunteiden vallassa ei ole välttämättä tasapainoisin vaihtoehto. Silti tulisi muistaa myös miettiä, mikä on tämän hetken fiilis. Mitä tekisi mieli tehdä? Loppujen lopuksi, kaikkein tärkeintä valintojen ja päätösten teossa on se, että olet itse päätöksesi takana. Kun voit rehellisesti sanoa itsellesi tehneesi valinnan, koska halusit sitä, et tarvitse muita perusteluja. Et ole tilivelvollinen elämässäsi lopulta kenellekään muulle, kuin itsellesi.
Usein sanapari mitä jos estää monta hienoa asiaa tapahtumasta. Ne eivät kuulu päätöksentekoon. Anna itsellesi lupa miettiä, mitä voisi parhaimmillaan tapahtua ja millaista se olisi, kun kaikki menisi suunnitellusti. Alamäet tulevat jos ovat tullakseen. Miksi siis tuhlata energiaa niiden pelkäämiseen? Ei se pelkääminen niiden tuomaa taakkaa kevennä.

Mun päätöksenteon tärkein tekijä on kuitenkin tieto siitä, että mulla on ihmisiä, jotka ovat mun päätöksien tukena. Se antaa hirveesti rohkeutta ja voimaa kokeilla siipiään. Et saa koskaan tietää, kantavatko ne, jos et uskalla yrittää. 

2016/02/21

Wanhat 2016

wanhat1
Mulla on takanani ihana päivä wanhana. Mä pystyin nauttimaan päivästä ihan täysillä ja hymyileminen oli paljon helpompaa kuin yhtenäkään aikaisemmista koulupäivistä, vaikka herätys olikin huomattavasti normaalia aikaisempi (ainakin niillä, jotka sai unta, josta herätä). Ylipäätään tuntuu hullulta, miten aika vaan menee! Justhan mä olin katsomassa nykyisten abien tansseja...
wanhat2
Oon tainnut täälläkin purkaa ajatuksia mun hektisestä arjesta ja kiitos sen, en ollut ehtinyt stressata tätä päivää lähes laisinkaan ennen paria h-hetkeä edeltävää iltaa. Päivään itsessään kuului kyllä jännitystä, joka ainakin itselleni toi vain positiivisia ajatuksia: tää päivä on erityinen. Perheenjäsenet ja muut tärkeät ihmiset katsomossa toivat mielettömästi onnellisuutta ja iloa mun päivään. Ja olihan se tunne vastameikattuna ja -puettuna sekä hiukset laitettuna täynnä just sellaista pientä glamouria, jota jokainen tyttö tuollaisena päivänä odottaa.
wanhat3
Tää päivä tuli ja meni niin supernopeasti, että melkein tuntui vähän haikealta laittaa mekko takaisin pukupussiin (vaikka sen vaihtaminen housuihin olikin ihan helpottavaa!). Tuun varmasti selailemaan noita kuva-arkistoja vielä monen monta kertaa…
wanhat4
Toivottavasti kaikki wanhat nauttivat täysillä ja saivat viettää ihanan ja onnistuneen päivän!wanhat5
Kuva kampauksesta: Salon Headline

2016/02/17

Miten menee noin niinku omasta mielestä?

Mainitsin tammikuuta koonneen tekstin loppupäässä myös mun helmikuun suunnitelmista ja lupailin myös kertoa vähän mun tavoitteista kuukauden suhteen. Kuukausi on jo yli puolivälin, joten mä voin jo ihan vähän pohtiakin, että miten on mennyt. Mitään suurempaa yhteenvetoa tästä kuusta on silti vielä turha vetää, koska vaikka mitä kivaa on vielä edessä päin. 
DSC_0396
Yhdeksi tavoitteeksi mä asetin kehonhuoltoon keskittymisen. Tiedän, että se on yksi osa urheilijan jokapäiväistä elämäntapaa, mutta mä koen sen omalla kohdallani parannettavissa olevaksi ominaisuudeksi. Esimerkiksi ennen mun viimeisintä hierontaa olin ollut viimeksi kunnon käsittelyssä aivan liian kauan sitten, vaikka oonkin ihan innokkaasti rullaillut lihaskalvoja. Nyt, kun olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja varannut hierontoja kuukaudeksi eteenpäin, aion todellakin pitää tästä tavasta kiinni. 
Oon myös löytänyt itselleni rutiininomaiset venyttely- ja lihashuoltotoimenpiteet, kun oon alkanut enemmän keskittyä asiaan. Varmaan tän venyttelyvimman innoittamana mä valitsin jopa äidinkielen tietoteoslukutehtävää varten urheilijan kehonhuollosta kertovan kirjan… :-D 

Toinen juttu on vähän pintaa syvemmälle kairautuva. Mä sain nimittäin joululahjaksi Oskari Saaren Aki Hintsa - Voittamisen anatomia -kirjan ja se aukaisi mun silmiä. 
Mä oon luonteeltani perfektionisti ja kova ajattelemaan asioita järjen kannalta. Siksi en oo ehkä tarpeeksi usein pysähtynyt miettimään sitä, miten suuri merkitys psyykkisellä hyvinvoinnilla on kaikkeen suorittamiseen niin urheilussa kuin sen ulkopuolellakin. Siksi otin toiseksi tavoitteekseni opetella auttamaan itse itseäni ja kehittymään urheilijana psyykkisesti. Tää ei oo ehkä nuorelle urheilijalle se helpoin kehityskohde työstettäväksi, enkä aiokaan ottaa siitä liian suurta painetta. Nyt kun tiedän, mitä tavoittelen, alan pikkuhiljaa päästä tavoitetta kohti.
Toistaiseksi oon päässyt tänkin tavoitteen kanssa ihan hyvälle mallille ja oonkin tehnyt pari periaatepäätöstä itselleni, joiden toivon keventävän mun ajattelumaailmaa: 1. Mieti vaan niitä asioita, joille voit itse tehdä jotain ja 2. Lopeta negatiivinen ajattelu. Aika yksinkertaisia juttuja, mutta erittäin haastavia toteuttaa toisinaan… 
DSC_0405
Helmikuu on ainakin toistaiseksi (ainakin melkein kokonaan) ollut mulle mieleinen ja ainakin lentopallollinen välitavoite tuli jo täytetyksi, kun puolitoista viikkoa takaperin voitettiin Hämeenlinnassa Suomen Cup, josta tulikin jo ohimennen mainittua edellisessä tekstissä. 
Tällä hetkellä fiilis on ylipäätään tosi onnellinen, koska koeviikko tuli selätettyä ihan kunnialla ja uusi jakso on alkanut rauhallisissa merkeissä. Ylihuomenna on yksi lukion varmasti ikimuistoisimpia päiviä edessä, kun päästään tanssimaan ja viettämään prinsessapäivää. Siitä jäädäänkin jo sitten hiihtolomalle, jonka aikana olisi hyvää aikaa napsaista vihdoinkin mun tukkaa lyhyemmäksi…! Tarviiks mun vielä perustella, miksi just nyt hymyilyttää… :-) (Jos joku tarvitsee lisää perusteluja niin kerrottakoon, että mulla on puolentoista tunnin päästä hieronta!) 

2016/02/14

Mikä tekee onnelliseksi?

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! Mulla on takanani melkoinen viikko, eikä oo ihan hirveesti ollut aikaa tälle blogille valitettavasti… Oon kyllä ehtinyt täydennellä luonnoksissa odottelevia juttuja, mutta mitään en oo saanut julkaisupisteeseen asti! Nyt kuitenkin ekaa kertaa muutamaan viikkoon mulla on vapaapäivä, joka tulee todellakin tarpeeseen, jotta ens viikonkin häslingistä selvitään.
Munkin arjesta tulisi (ja kieltämättä joskus tuntuu, että siitä tuleekin) helposti suorittamista, koska vapaat on harvassa. Eletään muita päiviä vain sitä yhtä varten. Hetkessä eläminen vaatii sitä, että osaa arvostaa niitä pienempiäkin iloja.

Musta tuntuu, että onnellisuuden saavuttamista ja ylläpitämistä pidetään jonkunlaisena elämän suurena tavoitteena. Tehdään asioita siinä toivossa, että ne tekisivät onnelliseksi.
Onnellisuus ei vaadi ihmeitä. Se koostuu ihan pikkuriikkisistä jutuista. Eikä huono päivä tai vaihe elämässä tee kenestäkään onnetonta.
Mä ajattelin jakaa muutamia (meillä jokaisella on oma muutamansa, mulle se on tässä kohtaa vähän päälle 50) juttuja, jotka tuo ainakin mun arkeen ripauksen iloa ja hyviä fiiliksiä. Kai nekin liittyy siihen onnellisuuteen.
DSC_0311
Vastavaihdetut lakanat ja niihin kääriytyminen ensimmäisen kerran. Hiuksien tuoksu ja pehmeys kampaajakäynnin jälkeen. Ruoka tehty valmiiksi etukäteen ennen treenejä. Käytettyjen oppikirjojen löytäminen, vaikka oli liikkeellä viime tingassa. Kolikon löytäminen takin taskusta. Hyvä punttitreeni väsyneestä olosta huolimatta. Päiväunet omassa sängyssä, yksin kotona, kaikessa rauhassa. Hyväkuntoinen iho. Selkäjumien katoaminen hieronnan jälkeen. Vapaa-aamuna herääminen vain tajutakseen, että voi kääntää kylkeä.
viesti3
kuva
Suomen Cupin voitto. Fok it -sarjakuvat. Täydellisen kypsä avokado. Läksyt tehtynä ennen treenejä. Fiilis viimeisen kokeen jälkeen. Hidas aamiaishetki. Värikkäät treenivaatteet. Oma aika bussissa ennen koulua. Uusien lempibiisien löytäminen. Uusien vaatteiden käyttäminen ensimmäistä kertaa.
DSC_0279
Uusien suihkuläpsyjen löytäminen alennusmyynneistä. Saunan ja hiustenpesun jälkeinen tunne. Odotettua parempi kurssiarvosana. Kaikessa rauhassa meikkaaminen ja uusien juttujen kokeileminen. Hihapelin voittaminen aamutreeneissä. Victoria's Secretin bodymistien tuoksu. Pelimatkabussi, jossa on wifi. Tyhmimmän näköiset Snapchat -filtterit. Vastasheivatut sääret. Pukkarikeskustelut treenien jälkeen. Vanhat Disney-piirretyt.
DSC_0250
Pikkuveljen jutut. Liikkuvuuden kehittyminen (vihdoinkin) venyttelemisen ansiosta. Vastasiivottu vaatekaappi. Valokuvat huoneen seinillä. Pinnien ja ponnareiden löytäminen sieltä sun täältä. Auringon näyttäytyminen sadepäivän jälkeen. Ensimmäinen kunnon onnistunut raakakakku. Tuplaviikonlopusta 6 pistettä. Halaukset ystävältä. Juttukaveri tylsillä kursseilla.
12716000_918303504943830_7809762429931621387_o
kuva: Jyri Kivimäki
Joku inspiroiva artikkeli jossain lehdessä. Pikkupakkanen, joka mahdollistaa talvikenkien käytön. Vastamuotoillut kulmakarvat. Rasvatut jalat. Sen tajuaminen, että vanhoihin on enää muutama hassu päivä. Hiihtoloman häämöttäminen viikon päässä. Pitkien pelireissujen väsyneet jutut. Hyvin nukutut unet ja sisäisen kellon välipäivä. Kavereiden näkeminen katsomossa meidän peleissä. Sänkyyn kaatuminen pitkän päivän päätteeksi.

2016/02/05

10 syytä rakastaa joukkuelajeja

Urheilijat voidaan jaotella yksilö- ja joukkuelajien urheilijoihin. Itse olen henkeen ja vereen jälkimmäisen kategorian urheilija, mutta toisaalta kumpikin liittyy vahvasti toisiinsa; yksilöurheilijan päivittäiseen elämään liittyy vahvasti tietty yhteisö ja joukkuelajeissakin jokainen urheilija on loppujen lopuksi vastuussa itsestään ja omista tekemisistään yksilönä.

Mutta mikä niissä joukkuelajeissa ainakin mun mielestä on sitten se juttu?
team
kuva / kuva / kuva
  • Uusien ihmisten tapaaminen on tosi antoisaa ja joukkuelajin kautta se tapahtuu vääjäämättä kuin itsekseen. Tottakai tässäkin avoimet persoonat erottuvat vähän sisäänpäin sulkeutuvammista, mutta mitä useammassa joukkueessa tulee elämän aikana pelattua, sitä useampaan eri persoonaan saa tutustua. Parasta on se, että hyvin suurella todennäköisyydellä joukkueurheilijat saavat moikkaustuttujen lisäksi elämäänsä myös tosiystäviä.
  • Joukkueessa kaikki tunteet ja kokemukset tulee jaetuksi. Pettymykset eivät ole kenenkään harteilla yksin ja onnistumisen tunteet moninkertaistuvat porukassa. Urheilusuorituksiin liittyvien tunteiden lisäksi näet uusia paikkoja, maistat uusia ruokia, matkustat tuntikausia bussissa ja pidät hauskaa läheisten ihmisten kanssa. Joku ymmärtää, miksi väsyttää tai sattuu, mutta se joku myös potkii sinua eteenpäin, koska tietää sen potkimisen tuntuvan mahtavalta. 
  • Joukkueella on yhteinen päämäärä ja suunnitelma, joka vie kohti päämäärää. Kun on jotain, mitä yhdessä tavoitellaan, voi luottaa siihen, että ajatusmaailmat kohtaavat vähintäänkin tämän tavoitteen saavuttamisen suhteen. 
  • Uusien ihmisten tapaamiseen liittyen opit myös uusia tapoja toimia ja opit kunnioittamaan niitä. Lisäksi ympäriltä oppii keräämään vaikka minkälaisia uusia asioita, kun oppii katsomaan ja antaa itselleen mahdollisuuden kokeilla uutta. Vaikka joku tapa ei sitten toimi itsellä, ymmärtää, että jollekin toiselle se voi olla onnistumisen edellytys.
  • Porukassa toimiessa oppii myös arvostamaan omia tarpeitaan ja omaa aikaa. Niin ihanaa, kuin yhteisössä ja rakkaiden ihmisten kanssa toimiminen onkin, on täysin tervettä, että kaipaa myös omaa aikaa, jolloin saa mahdollisuuden irroittautua siitä jokapäiväisyydestä. Se on jokaisen joukkueen jäsenen etu.
team2
  • Vaikka omia tarpeita oppii arvostamaan, opettaa joukkue myös ehdotonta epäitsekkyyttä. Valintoja miettiessään ajattelee oman parhaansa ohella myös sitä, onko tämä joukkueen etu tai haluaisinko minuun kohdistettavan tälläisiä päätöksiä. On myös joskus epäitsekästä osata sanoa ei. 
  • Joukkueessa et ole koskaan yksin ja lopputulokseen liittyy jokaisen jäsenen panos. Vaikka joku epäonnistuisi, muut voivat tuellansa ja omilla suorituksillaan aivan hyvin korjata tilannetta. Sitä vastoin, pelkkä oma hyvä suoritus ei joukkueessa riitä. Hyvä joukkuepelaaja saa joukkuekaverinsa näyttämään vielä paremmalta, mitä kaveri todellisuudessa on. 
  • Joukkuekaverit osaavat pitää toistensa järjet päissä (tää kuulostikin hyvältä!). Kenenkään ei anneta vaatia itseltään mahdottomuuksia, ketään ei päästetä palamaan loppuun ja toisaalta kaikki palautetaan tarpeen tullen maan pinnalle. 
  • Joukkueessa luottamus on ainutlaatuista. Jokaiseen jäseneen luotetaan ja jokainen arvostaa sitä. Luottamus on toimivan joukkuehengen kannalta perusedellytys. 
  • Joukkueessa itsenäistyy ja oppii ottamaan vastuuta. Vastuu tarkoittaa joukkueessa huolehtimista omista ja yhteisistä tapahtumista ja tavaroista, mutta myös suoraselkäisyyttä hankalissa tilanteissa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa siis sitä, että opit olemaan ajoissa ja ilmoittamaan poissaolosi muutaman sakon maksettuasi…
Finaali-70
Kuva: Akikuvaa.com
Mä oon itse päässyt pelaamaan monissa erilaisissa joukkueissa ja jokaisessa on ollut omanlaisensa joukkuehenki. Mun rooli on myös ollut usein tosi erilainen ja se on opettanut myös sopeutumaan monenlaiseen. Tiedän kuuluvani joukkuelajikentille.

2016/02/02

10 faktaa + 10 kuvaa

Mulla on tänään lepopäivä ja koeviikkokin käynnissä, mikä tarkoittaa sitä, että mähän ehdin kirjoitella tännekin. Mulla on pari luonnosta tuolla arkistoissa, joissa oon jutellut sitä sun tätä siitä sun tästä, mutta päätin kehitellä jotain julkaisukelpoistakin… 
Koitin hakea inspiraatiota tälle tekstille ja päädyin miettimään muutaman faktan itsestäni! Päätin, että mietin jopa niin paljon, että tästä tekstistä irtoais jotain muuta, kuin mun lempiväri ja kengänkoko. Kuvituksen kaiveleminen arkistoista oli myös aika hauskaa puuhaa, haha.
b
1. Mä oon mielettömän voitontahtoinen. Mietin ensin, että kirjoittaisin tähän kilpailuhenkinen (olen siis sitäkin), mutta nykyään en oo läheskään niin kilpailuhenkinen, mitä ehkä muutama vuosi sitten. Niissä ei ehkä niin hirveän suurta eroa ole, mutta sen verran kuitenkin, että mä tulkitsen ne eri asiaa tarkoittaviksi! Mun kohdalla ero tulee ehkä siinä, että keskityn mielelläni tekemään asioita vaan kilpaillakseni itseäni vastaan, mutta mun ajautuessa kilpailutilanteeseen (kuten lentopallotapahtumissa, eli loppujenlopuksi suhteellisen usein, heh) häviäminen on kaikkien osallistujen kannalta huonoin vaihtoehto. Oon niin huono siinä…
VOLL_NEVZA_2015_G_GR_DEN_FIN_025
kuva
2. Oon hullu juomaan teetä ja mun tutut todellakin tietää sen, haha! Mun päivä ei lähde käyntiin ilman isoa kuppia (puhun nyt Iittalan Taika-mukista, joka on tosiaan vissiinkin 0,4 l -vetoinen) vihreää teetä ja teekuppi on myös vakiinnuttanut paikkansa before game -traditioissa. Nykyään saan siis teetä tuliaisena ulkomaanreissulta, joululahjapaketissa ja synttärilahjanakin. :-D Jos mun nyt jotain lemppareita pitäisi mainita, niin maininnan arvoisia ovat ainakin Twiningisin vihreä mango-inkivääritee ja Pentikin joulutee. 
DSC_2644

3. Mä oon saanut kaksi huonoa ominaisuutta, jotka ovat toistensa kannalta hyvinkin ongelmallisia; mun iho on rutikuiva (siis kaikkialta paitsi kasvoista) ja samalla oon maailman laiskin rasvaamaan sitä. Mulla on kyllä yhtä sun toista vartalorasvaa, joille ei tule käyttöä parin päivän käytön jälkeen. Saadessani uuden rasvapurkin teen aina periaatepäätöksen, että aloitan nyt ihon kosteutuksen, mutta se vaan tyssää. Meillä kaikilla on joskus ongelmia tahdonvoiman kanssa.

4. Rakastan kookoksen makua. Käytän kookosta ruuanlaitossa öljyn, maidon, kerman ja hiutaleiden muodossa. Mutta silti mun lapsuuden suklaapatukkainhokki oli Bounty, enkä oo sitä oikeastaan lähivuosina edes maistanut. En halua riskeerata mun kookosrakkautta…
LP Viesti-35
Akikuvaa.com
5. Mä oon harrastanut pienempänä yleisurheilua ja mun bravuurilajit oli puolipitkät (minne se 1000 m  oikein kuuluu…?) matkat ja kuulantyöntö. Mun voitontahto pakotti mut luovuttamaan tän suhteen, koska en yksinkertaisesti enää pystynyt panostamaan yleisurheiluun lentopallon ohella. Eräs huono häviäminen yleisurheiluradoilta on sellainen, jossa 200 m kisassa olin loppusuoralle käännyttäessä lopettanut  täysillä juoksemisen ja kisan jälkeen sanonut, että lopetin, koska en voinut enää voittaa… Tästä on siis jo paaaaljon aikaa, uskokaa pois!

6. Oon kamalan innokas googlettamaan erilaisia asioita. Varsinkin, jos kyse on jostain vähän normaalista poikkeavasta oireesta, mä oon jo lukemassa artikkeleita maailman pahimmista diagnooseista. Luen ne artikkelit vaan todetakseni, että kyse ei varmaan sittenkään oo mistään ihmeellisestä. Ja silti mä aina googlaan…
DSC_1737
7. Kynsien pureskelu on yks mun pahimmista ja inhottavimmista paheista. Edelliseen kohtaankin liittyen oon kyllä lukenut kaikkia bakteeripelottelu-uutisia, mutta edes ne ei pysäytä mua… Oon onneksi kyennyt rajoittamaan jo ihan merkittävästi, mutta mulla kirjaimellisesti ajautuu sormi suuhun, jos mua alkaa jännittämään tai tulee neuvoton olo! :-D Sain jopa pienenä mummolta uuden ponilelun, kun olin kiltisti muutaman viikon purematta kynsiä…

8. Mä oon myös ihan hullu vesimelonifani. Se on jotain ihan järjetöntä, millaisen määrän mä voin syödä vesimelonia varsinkin kesällä, kun ne on parhaimmillaan ja halvimmillaan. Yhden päivässä, helposti. :-D Jos me ollaan joukkueen kanssa jossain ruokailemassa ja salaattipöydässä on tarjolla vesimelonia, joku hihkasee mun nimen! 
DSC_0132
9. Oon päässyt nyt paljastamaan näitä mun pahoja tapoja, joten jatkan teemaa! Oon siis tosi kova kiroilemaan, mikä juontaa juurensa varmaankin lentopallokentän tunteenpurkauksista… Musta se sais silti jäädä vaan kentälle, koska inhoan sitä, että en voi ilmaista asioiden merkityksiä ilman kirosanoja. 

10. Pelkään hyönteisiä koko sydämestäni. Yöperhoset ja ampiaiset riivaa mua kesäisin ja hämähäkit loppusyksyllä (paetkaa talvea muualle kuin meille!!!). Lisäksi ulkomaanmatkoilla mun rentoutumista uhkaa ainoastaan torakat… 
b2