2016/02/05

10 syytä rakastaa joukkuelajeja

Urheilijat voidaan jaotella yksilö- ja joukkuelajien urheilijoihin. Itse olen henkeen ja vereen jälkimmäisen kategorian urheilija, mutta toisaalta kumpikin liittyy vahvasti toisiinsa; yksilöurheilijan päivittäiseen elämään liittyy vahvasti tietty yhteisö ja joukkuelajeissakin jokainen urheilija on loppujen lopuksi vastuussa itsestään ja omista tekemisistään yksilönä.

Mutta mikä niissä joukkuelajeissa ainakin mun mielestä on sitten se juttu?
team
kuva / kuva / kuva
  • Uusien ihmisten tapaaminen on tosi antoisaa ja joukkuelajin kautta se tapahtuu vääjäämättä kuin itsekseen. Tottakai tässäkin avoimet persoonat erottuvat vähän sisäänpäin sulkeutuvammista, mutta mitä useammassa joukkueessa tulee elämän aikana pelattua, sitä useampaan eri persoonaan saa tutustua. Parasta on se, että hyvin suurella todennäköisyydellä joukkueurheilijat saavat moikkaustuttujen lisäksi elämäänsä myös tosiystäviä.
  • Joukkueessa kaikki tunteet ja kokemukset tulee jaetuksi. Pettymykset eivät ole kenenkään harteilla yksin ja onnistumisen tunteet moninkertaistuvat porukassa. Urheilusuorituksiin liittyvien tunteiden lisäksi näet uusia paikkoja, maistat uusia ruokia, matkustat tuntikausia bussissa ja pidät hauskaa läheisten ihmisten kanssa. Joku ymmärtää, miksi väsyttää tai sattuu, mutta se joku myös potkii sinua eteenpäin, koska tietää sen potkimisen tuntuvan mahtavalta. 
  • Joukkueella on yhteinen päämäärä ja suunnitelma, joka vie kohti päämäärää. Kun on jotain, mitä yhdessä tavoitellaan, voi luottaa siihen, että ajatusmaailmat kohtaavat vähintäänkin tämän tavoitteen saavuttamisen suhteen. 
  • Uusien ihmisten tapaamiseen liittyen opit myös uusia tapoja toimia ja opit kunnioittamaan niitä. Lisäksi ympäriltä oppii keräämään vaikka minkälaisia uusia asioita, kun oppii katsomaan ja antaa itselleen mahdollisuuden kokeilla uutta. Vaikka joku tapa ei sitten toimi itsellä, ymmärtää, että jollekin toiselle se voi olla onnistumisen edellytys.
  • Porukassa toimiessa oppii myös arvostamaan omia tarpeitaan ja omaa aikaa. Niin ihanaa, kuin yhteisössä ja rakkaiden ihmisten kanssa toimiminen onkin, on täysin tervettä, että kaipaa myös omaa aikaa, jolloin saa mahdollisuuden irroittautua siitä jokapäiväisyydestä. Se on jokaisen joukkueen jäsenen etu.
team2
  • Vaikka omia tarpeita oppii arvostamaan, opettaa joukkue myös ehdotonta epäitsekkyyttä. Valintoja miettiessään ajattelee oman parhaansa ohella myös sitä, onko tämä joukkueen etu tai haluaisinko minuun kohdistettavan tälläisiä päätöksiä. On myös joskus epäitsekästä osata sanoa ei. 
  • Joukkueessa et ole koskaan yksin ja lopputulokseen liittyy jokaisen jäsenen panos. Vaikka joku epäonnistuisi, muut voivat tuellansa ja omilla suorituksillaan aivan hyvin korjata tilannetta. Sitä vastoin, pelkkä oma hyvä suoritus ei joukkueessa riitä. Hyvä joukkuepelaaja saa joukkuekaverinsa näyttämään vielä paremmalta, mitä kaveri todellisuudessa on. 
  • Joukkuekaverit osaavat pitää toistensa järjet päissä (tää kuulostikin hyvältä!). Kenenkään ei anneta vaatia itseltään mahdottomuuksia, ketään ei päästetä palamaan loppuun ja toisaalta kaikki palautetaan tarpeen tullen maan pinnalle. 
  • Joukkueessa luottamus on ainutlaatuista. Jokaiseen jäseneen luotetaan ja jokainen arvostaa sitä. Luottamus on toimivan joukkuehengen kannalta perusedellytys. 
  • Joukkueessa itsenäistyy ja oppii ottamaan vastuuta. Vastuu tarkoittaa joukkueessa huolehtimista omista ja yhteisistä tapahtumista ja tavaroista, mutta myös suoraselkäisyyttä hankalissa tilanteissa. Käytännössä tämä voi tarkoittaa siis sitä, että opit olemaan ajoissa ja ilmoittamaan poissaolosi muutaman sakon maksettuasi…
Finaali-70
Kuva: Akikuvaa.com
Mä oon itse päässyt pelaamaan monissa erilaisissa joukkueissa ja jokaisessa on ollut omanlaisensa joukkuehenki. Mun rooli on myös ollut usein tosi erilainen ja se on opettanut myös sopeutumaan monenlaiseen. Tiedän kuuluvani joukkuelajikentille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti