2016/02/26

Rentous vai laiskuus

Rentouden ja laiskuuden eroa ei ehkä tuu kauhean useasti ajatelleeksi. Rennosti ottaminen ja laiskottelu sulautuu kieltämättä hyvin yhteen, mutta ainakin itse oon joutunut opettelemaan, kuinka rentoudesta voi saada omaan tekemiseen ihan uudenlaista boostia ja motivaatiota. Samassa oon oppinut, mikä ero laiskuudella ja rentoudella on.
Mä ainakin osaan laiskotella. Kuka meistä ei sais mielihyvää esimerkiksi viikon lomasta altaan reunalla? Mun lemppareita on myös sellaiset sunnuntait, jolloin mun to do -listassa on vaan myöhäinen ja pitkä aamiainen, makoilua ja jotain, mitä nyt sattuu jaksamaan. Noihin juttuihin laiskottelu kuuluu kuin nenä päähän. 
Laiskottelullakin on siis oma aikansa ja paikkansa. Kyse on tasapainosta, jonka löytäminen on tosi henkilökohtaista ja riippuu elämäntyylistä ja elämäntavoista. Jotkut nauttivat siitä enemmän kuin toiset ja joillekin se sopii paremmin kuin jatkuva aktiivinen tekeminen. On tärkeetä tehdä (tai olla tekemättä) sitä, mikä rentouttaa ja pitää stressittömänä. Eikä silloin tällöin laiskotteleminen tee kenestäkään laiskaa. Mut rennosti ottaminen tekee rennoksi. Ja se on pelkästään plussaa!

Mun oli ennen kauhean vaikeaa sallia itselleni täydellistä laiskottelua ja nollaamista, varsinkaan pitkinä ajanjaksoina. Mun piti kokoajan olla tekemässä jotain. En halunnut hukata aikaa ja ajattelin, että ei tekemättömyyttä tarvitse erikseen harjoittaa. Mä en osannut laiskotella, puhumattakaan rentoutumisesta
Oon kantapään kautta opettelut mulle sopivan tavan rentoutua. Joskus se on ihan pelkkää laiskottelua (eli makaamista sängyn pohjalla tai siellä altaan reunalla) mutta mulle ominaista on kuitenkin tehdä jotain. Jotain, missä mun ei tarvi niin hirveästi ajatella mitään kummempia ja voin keskittyä just siihen, mihin haluan. Useimmiten se tarkoittaa ruuanlaittoa, blogin kirjoittelua, kaupoissa kiertelyä, kavereiden näkemistä tai ulkoilua. Joskus se taas on täysillä hulluttelua, irtiottoa ja hauskanpitoa. Kyse on siitä, millainen fiilis mulla sattuu olemaan. 
DSC_0532
Kun oon oppinut rentoutumaan kentän ulkopuolella, oon pystynyt tuomaan rentouden myös siihen työntekoon ja harjoitteluun. Kaikessa tekemisessä pitäisi muistaa, että tekemisen kuuluu olla nautinnollista ja hauskaa. Vaikka joku asia olisi oma intohimo, siihen ei saisi koskaan suhtautua liian vakavasti. Jos tekeminen alkaa pidemmän päälle aiheuttaa enimmäkseen negatiivisia tuntemuksia (pettymistä itseensä, väsymystä tai epävarmuutta), on aika pysähtyä miettimään. Mulle opetettiin kirjaamaan ylös tavoitteet ja se, mitä haluan saavuttaa. Sen jälkeen mun tehtävänä oli miettiä, mikä vie mua lähemmäs mun maaleja. Tällä tavoin opin muistuttamaan itseäni asioiden tärkeysjärjestyksestä ja siitä, että oma hyvinvointi ja onnellisuus on ykkönen. Tiedän kuitenkin, että harjoitteleminen ja pelaaminen yhdessä tekevät musta onnellisen, kunhan osaan ottaa oikealla tavalla rennosti. Elämässä on kuitenkin niin paljon muutakin ja elämässä yksi hyvä tavoite on, että oppii löytämään sellaisen elämäntyylin, jossa erilaisten asioiden tekeminen tukee toinen toistaan. 
Osaan jo itse tulkita mun tuntemuksista ja olotilasta, oonko rentoutunut vai en. Jos jollain elämän osa-alueella on jännitystä, mun käytös on helposti tosi erilaista. Musta tulee epävarmempi, sisäänpäin sulkeutunut ja vähän kireäkin. Perfektionistina asetan vaatimukset tosi ylös, mutta oon oppinut hellittämään niistä silloin tällöin hetkellisesti, jotta muistan myös ajatella realiteettejä. Rentous on siis paljon muutakin fyysistä toimintaa.

Tää aihe, josta mä nyt kirjoitan on mulle todellinen kompastuskivi. Mun ajatukset kyllä kohtaa tän tekstin kanssa ihan täysin, mutta en tuu ehkä milloinkaan pääsemään eroon ankaruudesta itseäni kohtaan. Epäonnistumisten suhteen oon kyllä kehittynyt, mutta jos tiedän, että olisin voinut tehdä jonkun asian vielä vähän paremmin, mun on melkein mahdotonta päästä siitä asiasta yli. Mutta toisaalta, ehkä tää piirre pitää mut pois niistä tilanteista, joissa olisin voinut ehkä vielä tehdä vähän kovempaa. Se on ihan palkitsevaa, ettei tarvitse potkia itseään sen erityisemmin tekemään asioita täysillä. 
DSC_0579
Näiden parin syväluotaavan tekstin jälkeen lupaan laittaa tulemaan myös jotain vähän kevyempää juttua. Nää pohdintatekstit on muuten hyvä mahdollisuus käyttää näitä kaikenmaailman vanhoja kuvia, jotka ei oo koskaan päässeet päivänvaloon! :-D 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti