2017/01/01

2016

Vuoden 2017 ensimmäinen päivä ja vieläpä lepopäivä - ei valittamista. Noi kaksi taitaakin tarjota jo tarpeeksi syytä alkaa penkoa mennyttä vuotta, joten sen suurempia selittelemättä; täältä pesee!

Tammikuussa...
...pistin pystyyn pidemmän pohdinnan jälkeen blogin, joka on ollut ahkerassa ja vähemmän ahkerassa käytössä. Oon silti tykännyt kirjoittaa tätä, ja kaikki positiivinen palaute mun raapustuksista on kannustanut tosi paljon. Kiitos siitä! 
...päätin alkaa muodostamaan pienempiä tavoitteita joka kuukaudelle! Ja taidan ottaa saman tavan uudestaan (Tarkoittanee siis sitä, että se on tainnut unohtua) käyttöön tulevalle vuodelle. Noi 12 kuukauden tavoitteet ei ole ainakaan meikäläiselle sopivan konkreettisia, joten uuden vuoden lupauksia tuskin sen suuremmin on luvassa. 
Helmikuussa...
...voitettiin Suomen Cup, joka oli yksi meidän kauden päätavoitteista. 
...tanssin vanhat. Ne oli ehdottomasti toistaiseksi mun lukioajan paras kokemus. En ees onnistunut muodostamaan niiden suhteen sen suurempaa stressiä ja päivä itsessäänkin oli tosi onnistunut, joten siltäkin osin kokemus jäi pelkästään positiiviseksi. 
Maaliskuussa...
...runkosarja saatiin päätökseen ja ensimmäiset playoff-pelit pelattua. 
...valmistauduttiin U19-tyttöjen kanssa EM-karsintoihin.
Huhtikuussa...
...koin mun lentopallovuoden karvaimmat pettymykset. Mitäpä sitä sen suuremmin kieltämään. Mutta kun ne tulee huhtikuussa, niin vuodessa on vielä seuraavat kahdeksan kuukautta aikaa tehdä vuodesta onnistumispainotteinen. 
...jäätiin siis karsinnoissa täpärästi lohkossa toiseksi, mikä tarkoitti jatkokarsintapaikkaa. Aluksi pettymys oli tosiaan karvas, mutta toisaalta motivaatio heinäkuun jatkokarsintoihin antoi potkua painaa koko kevään kovaa. Lisäksi pääsin kokemaan uuden maan, Bulgarian. Kirjoitin karsintojen herättämistä tunteista täällä.
...pelattiin todella tiukka finaalisarja, jossa tällä kertaa jäätiin kakkoseksi. Se on kasvattanut urheilijana, eli loppujen lopuksi se antoikin aika paljon. Siitä fiiliksiä tässä tekstissä.
Toukokuussa...
...keskityin kouluun tavallista enemmän iltalukion merkeissä.
...tehtiin joukkueella pitkän viikonlopun reissu iiihanaan Tukholmaan. 
Kesäkuussa...
...aloittelin ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista hetken lomailun jälkeen.
...tuli vietettyä kohtuullisen paljon leirielämää.
PicMonkey Collage-4 IMG_4663
Heinäkuussa...
...pelattiin jatkokarsinnat, jotka tarjosivat taas mahdollisuuden nähdä, missä mennään verrattuna yhä kovempiin Euroopan maihin. 
...tuli vietettyä pari omatoimiviikkoa, jotka tarjosivat mahdollisuuden elää elämää lentopallon ulkopuolella ja valmistautua edessä häämöttävään syksyyn täynnä uusia haasteita.
...toteutin mun ikuisuushaaveen ja leikkasin lyhyemmät hiukset. 
Elokuussa...
...päivät kuluivat leireillessä pääosin Kuortaneella. Elämä rytmittyi pelkästään lentopallon ympärille, ja vaikka välillä oli haasteita, nautin siitä.
Syyskuussa...
...reissattiin Keski-Euroopassa naisten EM-karsintojen merkeissä. Tämä oli mun ensimmäinen  kokonainen kauteni naisten maajoukkueen mukana, ja opin siitä paljon. Pelilliset tavoitteet eivät täyttyneet, mutta näissä jutuissa on hienoa, että voit saada myös paljon muuta, jos osaat arvostaa ja kuunnella erilaisia asioita ja ihmisiä. Ja pääsin jälleen näkemään palan paria uutta maata, Puolaa ja Unkaria. Etenkin Budapest vei mun sydämen!
...kirjoitin mun ensimmäisen aineen, psykologian.
PicMonkey Collage-3
ylärivin kuvat: 2. CEV
2. rivi: 1. CEV
3. rivi: 1. Tuomas Pelto
4. rivi: 1. Tuomas Pelto/2. Akikuvaa.com
Lokakuussa...
...sain alkaa tehdä asioita taas uuden joukkueen parissa. Ja niin innoissani kuin olinkin jo etukäteen, oon vasta näin kauden mittaan alkanut ymmärtämään yhä enemmän miten hienossa porukassa tällä hetkellä saan olla. 
...alkoi mun kolmas kokonainen kausi liigassa. 
...oli jonkin verran haasteita kropan kanssa, mutta niistäkin vaan selvittiin, kun vähän hidastettiin ja keskityttiin vähän erilaisiin asiohiin. 
...aloittelin autokoulun Salon Autokoulussa.
Marraskuussa...
...oli perinteisesti aikamoinen ottelurytäkkä ja siinä ohessa koulukin painoi päälle.
...ehdittiin kuitenkin myös hengähtämään parin viikon verran peleistä ja keskittymään treeniin.
Joulukuussa...
...täytin viimein 18, jee!
...kävin mun ensimmäisessä KHL-ottelussa Kisakallion leirin ohessa.
...pelattiin ensimmäinen kierros CEV-cupia, jossa päästiin jatkoon. Ja jälleen päästiin reissaamaan, tällä kertaa Kroatiaan. 
...vietin ihanan rauhallisen joulun perheen kanssa.
PicMonkey Collage-2
ylärivin kuvat: 1. & 4.Osku Sahlsten/ 2. Veli-Matti A. Pitkänen
2. rivi: 4. Osku Sahlsten
3. rivi: 1. Jyri Kivimäki/3. Osku Sahlsten
Mitä menneestä vuodesta jäi käteen?
Lentopallollisesti vaihteleva menestys; osa tavoitteista täyttyi, osa jäi täyttymättä. Tärkeimmät niistä täyttyneistä on mun kohdalla pitkälti henkilökohtaista kehitystä koskevia juttuja, jotka taas on vahvasti sidoksissa siihen, millaisen panoksen pystyn antamaan joukkueelle. Ja mahdollisuus tähän omaan kehittymiseen tarjoutuu omalla työnteolla, mutta myös tasapainoisella ja tukevalla tukiverkostolla. Tästä kiitos kuuluu jokaiselle joukkuekaverille kussakin joukkueessa, perheelle ja ystäville. Te kuitenkin loppujen lopuksi saatte kuulla mun suusta niitä risuja ruusujen lisäksi...  
Parantunut itsetuntemus, joka nykyään tarjoaa mulle ihan uudet mahdollisuudet kuunnella ja toteuttaa itseäni. Tää on varmasti jokaisen elämän osa-alueen ansiota, ja ehkä se onkin suurin muutos aikaisempaan: vaikka yhä vahvemmin tuntuu, että haluan satsata lentopalloon kaikkeni, oon löytänyt omat juttuni myös sen ulkopuolelta.
Erilaisten ihmissuhteiden erilaiset roolit. Mennyt vuosi haasteineen, kiireineen, ylä- ja alamäkineen on näyttänyt, ketkä ympärillä olevista ihmisistä antavat enemmän kuin ottavat. Vaikka tämä on koko elämän läpi jatkuva prosessi, alkaa yhä enemmän konkretisoitua, etteivät kaikki läheiseltä tuntuvat ihmiset ehkä olekaan niin lähellä. Silti koen, että oon vastaavasti myös saanut lähellä olevilta ihmisiltä yhä enemmän positiivista energiaa, ja tottakai yrittänyt antaa sitä takaisin ja eteenpäin.
Kolme uutta pääkaupunkivierailua, pari uutta maata ja kotimaassakin tuli tutustuttua uusiin paikkoihin. Matkailu ja uusien paikkojen tutkiminen avartaa maailmankuvaa ja tarjoaa niin paljon uusia kokemuksia, joita en vaihtaisi mistään hinnasta. 

Nää on mun kirkkaimmat muistikuvat kuluneesta vuodesta. Haluan kiittää jokaista siihen kuulunutta ja toivottaa onnea ja menestystä tulevalle vuodelle! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti