2017/03/23

Mitä käy, jos mä epäonnistun?

Yleensä pyrin pitämään koulun ja lentopallon erillään; kumpikin tarjoaa just sopivaa vaihtelua toiseen verrattuna. Ja mitä vähemmän yhteisiä nimittäjiä, sitä huolettomammin voin syventyä kummankin pariin. Tän alkukevään aikana löysin kuitenkin niistä aika paljon yhteistä: playoffeissa ja ylioppilaskirjoituksissa pelin henki on suhteellisen sama - tulos tai ulos. 
Helmikuun loppupuolella alkoi mun osalta aika tiivis ajanjakso, joka sisälsi runkosarjan loppusuoran lisäksi mahdollisimman paljon valmistautumista kirjoituksiin. Pari viikkoa sitä painoikin menemään sen kummempia ajattelematta, olihan pleijareihin ja kirjoituksiin, eli maaliskuun puoleenväliin, vielä tosi paljon aikaa. Sitten sitä herää 13.3. äidinkielen esseekokeeseen, ja tajuaa että torstaina mukaan tulee vielä puolivälierät, ja vasta 22.3. voisi heivata kirjat sivuun (hyvällä omallatunnolla). Tilannetta ei varsinaisesti helpottanut se, että koin valmistautuneeni kirjoituksiin tosi isosti muun elämän ehdoilla. Siinä sitä taas oltiin; kaikki eväät jokailtaisiin itkupotkuraivareihin siitä, ettei mihinkään saa keskittyä rauhassa, oli tarjolla, mutta sitten meikäläinen tajusi jotain. 

Tulos tai ulos -periaate on sinänsä aika raadollinen. Se kasaa helposti paineita, mikä toisaalta on usein aika opettavainen muutos siihen normaaliin asetelmaan, jossa saa tehdä asioita paineettomasti ja oman maun mukaan. Mutta miksi ne paineet niin usein aiheuttavat negatiivisia mielikuvia ja usein myös ihan konkreettisia seurauksia? 
Paine saa meidät usein ajattelemaan vain sitä huonompaa vaihtoehtoa: entä jos mä epäonnistun? Tämä ajatus saa meidän pään sisällä vielä usein ympärilleen kunnon täysihoidon. Sitä ruokitaan negatiivisilla mielikuvilla, ja se pidetään aktiivisena pohtimalla sitä tarpeeksi usein. Paineeseen liittyy kuitenkin kääntöpuoli. Niitä paineita kun ei kasata, jos ei olisi syytä uskoa onnistumiseen ja menestykseen. Meidän pitäisikin oppia näkemään se onnistumisen mahdollisuus ja uskoa siihen, eikä pelätä epäonnistua. Epäonnistuminen tulee, jos on tullakseen. Se tulee, vaikka sitä yrittäisi kuinka ajatuksissaan käsitellä, ja valitettavasti vielä helpommin sitä kautta. 
Epäonnistumiseen on monenlaisia syitä, joiden käsittely voi toisaalta olla tuottoisaa ja opettavaista tulevaisuuden kannalta, mutta jotta niistä saisi voimavaran, tulee tunnistaa tilanne, jossa niille syille voi tehdä jotain. Tilanteessa, jossa epäonnistuminen vaan tulee, on turhaa alkaa väkisin etsimään itsestään syitä. Yksittäiset epäonnistumiset voivat johtua ihan vaan huonosta tuurista, väärinkäsityksistä tai huonosta ajankohdasta. Silloin tilanne pitää vain hyväksyä, ja mennä eteenpäin. Kyllä niiden huonompien sattumien peräkkäinen todennäköisyys on ihan yhtä pieni kuin niiden onnekkaiden sattumien. Siihen pitää vain luottaa.

Kirjoitukset ja playoff-sarjat ovat aika raadollisia: ne herättävät aika suuria tunteita, vaikka kumpikaan ei sitten ehkä välttämättä määritä loppuelämää. Tai sitten määrittävätkin: joku pelaa elämänsä kevään, joukkuekin saavuttaa tavoitteensa ja uusia ovia avautuu tai vastaavasti joku tekee elämänsä suorituksen kirjoitussalissa ja varmistaa siten opiskelupaikkansa. Nämä ovat niitä mahdollisuuksia ja megaonnistumisia. Ilman epäonnistumisen mahdollisuutta ja vaikeuksia nekään eivät tuntuisi miltään. 

Playoff-kevät on urheilijan parasta aikaa (Ja tästä eteenpäin keskitynkin vain pleijareihin, koska valitettavasti kirjoitukset eivät ole "lukiolaisen parasta aikaa"). Siitä pitää nauttia ja ottaa ilo irti. Joukkuelajien hienouksista yksi on se, että henkilökohtainen epäonnistuminen ei tarkoita joukkueen epäonnistumista. Ja jos tarkoittaa, se kertoo omaa kieltään sen yhteisön perustan lujuudesta. Luottamus ja toisten läsnäolo on mieletön voimavara, joka tekee epäonnistumisesta helpompaa ja onnistumisesta palkitsevampaa. 
Joten sinä, joka tällä hetkellä odotat tai jännität jotain mieletöntä, muistathan uskoa siihen onnistumiseen ja nauttia joka hetkestä. Katsotaan sitten miten käy.

Toivottelen kaikille myös ihanaa kevättä, koska nykytahdilla musta ehkä kuullaan vuodenajan vaihduttua... :)
17352202_1427440783974731_5883723260734517036_n
Kuva: Mäsi/Lentopalloliitto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti