2017/12/16

Minkä takia sitä sitten pelaa, jos ei rahasta?

Tää teksti on epäsuoraa jatkumoa edellisen tekstin rahapohdinnalle, sillä mietiskelyn alettua se yleensä meikäläisellä tuppaa lähtemään laukalle, ja löydän itseni parin tunnin ja 150 ajatuksen päästä lähtöpisteestä. Asiaan: mitä mä sitten siinä pelaamisessa arvostan niin paljon, ettei raha ole päässyt dominoimaan meikäläisen ajatusmaailmaa? Ihan ensiksi on todettava, että tietyllä tapaa se on ihan avartavaa, ettei sillä kahisevalla mässäillä etenkään Suomen naispalloilukentillä. Sitä iloa ja onnea on pakostakin löytänyt kaikesta muusta, ja joku (ihan varmuuden vuoksi: minäkin) voisi ajatella, että jaossa on jollain tavalla inhimillisempiä ja tärkeämpiäkin kokemuksia. Jos sitä paitsi haluaa löytää omaan tekemiseen sen saman intohimon, ilon ja energian kuin silloin kakkosluokalla, pitää innostua ainakin melkein samoista asioista. Kakkosluokalla suurin kädessä pitämäni seteli oli 20€ ja senkin arvo käytännössä tarkoitti kymmentä sponsoroitua karkkipäivää. No, mistä se kakkosluokkalainen meikä on sitten mahtanut innostua...

YHTEISÖLLISYYS Vaikka meitä suomalaisia pidetään stereotypisesti sosiaalisesti kömpelöinä, uskon, että moni ulkomaalainen hämmästyy tänne tullessaan sitä yhteisöllisyyttä, joka meillä vallitsee täällä. Omakohtaisesti se luonnollisesti näkyy parhaiten tuolla lentopalloyhteisössä, mutta se ulottuu paljon laajemmallekin, lajirajoista riippumatta. Tätä on esimerkiksi talkoohenkisyys, toisen jeesaaminen silkasta hyvästä tahdosta ja vuorovaikutus organisaation ytimen ja uloimpien vaikuttajien välillä. Joukkueen sisällä tätä yhteisöllisyyttä kutsutaan sellaiseksi kuin joukkuehengeksi. Uskallan väittää myös, että täällä Suomessa tuo arvo joukkuelajeissa on poikkeuksellisen korkealla, kun verrataan moniin muihin maihin. 
TYÖMORAALI Suomalainen työmoraali juontanee juurensa siitä kuuluisasta sisusta ja periksiantamattomuudesta. Lentopalloilussa, kuten muissakin joukkuelajeissa, tähän liittyy myös velvollisuus ja oikeus tehdä sitä duunia sen yhteisen hyvän puolesta. Meidän suomalaisten mielestä se outolintu, joka ajaakin vain omaa etuaan, on automaattisesti kapula rattaissa. Tän kaverin tullessa vastaan kannattaa huolehtia, että tekee oman hommansa varmasti niin hyvin kuin ikinä mahdollista, ja pistää eripurat vaikka sen kulttuurieron piikkiin. 
fullsizeoutput_4e21
YSTÄVÄT JA MUUT IHMISET Yhteisöllisessä ja toisia kunnioittavassa työilmapiirissä on helpompaa löytää myös niitä ystäviä, jotka tuo elämään merkitystä myös sen suorittamisen ulkopuolelta. Me ollaan kuitenkin usein yhtä vahvoja kuin meidän tukiverkko siellä taustalla. Eikä ystävät ole pelkkiä tukiverkon palasia - ystävyys on nauruja ja itkuja, muistoja, jaettuja salaisuuksia ja luottamusta, rehellisyyttä, tukevaa olkapäätä ja tuettavaa päätä, potkuja persuksille ja mieletön määrä rakkautta. 
MAAILMANKUVA Vaikka huippu-urheilu ja turismi ovat kaksi täysin eri asiaa, olen silti kiitollinen siitä, kuinka paljon maailmaa oon päässyt näkemään urheilun siivellä. Jos en pelaisi, niin olisi varmaan enemmän aikaa tutkia maailman kolkkia ihan turistimielessä, mutta en varmastikaan olisi päätynyt niin moneen maahan ja niin erikoisiin paikkoihin kuin lentopalloilun mukana. Vaikka elämä reissun päällä on 90% hotellia, hallia ja niiden välimatkaa, se 10% on laajentanut ainakin meikäläisen maailmankuvaa siinä määrin, että on sitä kotiinpaluuta ja kotimaata helppo arvostaa. Toisaalta saan toisinaan haikailla kauniiden kaupunkien ja vuoristoseutujen maisemia. Myös kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa opettaa paitsi heistä, myös joskus meistä itsestämme.
fullsizeoutput_4e1f
OMAN ITSENSÄ YLITTÄMINEN Niin paljon kuin onkin kyse joukkuelajista, liittyy lentopalloon luonnollisesti kokemukset itsestä ja omista kyvyistä. Omat unelmat ja tavoitteet ovat yhteisten ohella tärkeitä sisäisen motivaation lähteitä (suistuminen teorialuennon raiteille), ja niiden saavuttaminen on äärettömän koukuttavaa, vaikkei jokapäiväistä. Omaa suuntaa etsiessä on tärkeää kuunnella niitä omia ajatuksia ja tavoitteita varsinkin silloin, kun yhteisön paine pääsee painamaan päälle. Tän kannalta on tärkeää, että kokee itse onnistuneensa siinä, mitä on tehnyt. 
YHTEISET TAVOITTEET Joukkueen kanssa asetetut tavoitteet ja ajatus niiden saavuttamisesta puskevat eteenpäin ja niiden merkitys korostuu varsinkin silloin, kun henkilökohtaisella tasolla tulee haasteita. Joskus ne saavutetaan ja joskus ei, mutta myös niiden tavoitteluun liittyvällä matkalla on merkitystä, vaikka kilpaurheilijan vietti saa ainakin meikäläisessä aikaan jäätävän määrän voitontahtoa, eikä sitä matkaa siinä epäonnistumisen hetkellä oikein osaa ja haluakaan mietiskellä. Niin, kaikessa inhimillisyydessäni: onhan se voittaminen ihan parasta, ja iso osa niitä hienoimpia muistoja ja tunteita. 
fullsizeoutput_4e1e
Okei, työmoraali, maailmankuva ja yhteisöllisyys saattoivat olla silloin n. 10 vuotta takaperin vähän pimennossa olevia arvoja, mutta kyllä nekin siinä näkyivät, että voittaminen ja joukkuekavereiden sekä taustahenkilöiden kanssa reissaaminen oli ihan parasta. Oman itsensä ylittäminen oli konkreettisimmillaan, kun sai hihalyöntiin sen verran tarkkuutta, ettei tarvinnut joka ikinen kerta jännittää pallon lentorataa.
En osaa eritellä, että mitkä noista painaa vaakakupissa eniten. Se, että me ollaan kotoisin yhteiskunnasta, jossa tukiverkon ja muiden ihmisten merkitystä kunnioitetaan paljon, on opettanut arvostamaan läheisiä. Toisaalta voittamisen vietti ja oma kehittyminen ovat tärkeitä pilareita siinä intohimossa tätä lajia kohtaan. Mutta en mä niitäkään tunteita halua yksin kokea, ja onkin ihan parasta, kun ympärillä on huipputyyppejä jakamassa niitä risuja ja ruusuja.
Esimerkiksi juuri yhteisöllisyyden ja työmoraalin arvot saattavat joskus maisemanvaihdoksen seurauksena joutua koville, mutta toisaalta se saattaa tasoittua jonkin toisen arvon muodossa. Valinta siitä, onko valmis on tinkimään näistä omista ihanteista, kätkee joskus taakseen pettymyksiä, mutta myös hienoja mahdollisuuksia. Tässäkin kyse on siitä kuuluisasta epämukavuusalueesta ja siitä, että isoimmat riskit ovat yleensä niitä, joita me ei oteta.
Toivottavasti jokainen pääsee joskus pohdinnoissaan niin syvälle, että pystyy selvittämään itselleen, miksi tekee jotakin. Muille siitä ei ole edes velvollinen, ja mullakin on tunne- ja kokemusmaailmassa paljon sellaista, mikä antaa boostia, mutta mitä en oo velvoitettu jakamaan kenellekään muulle. Rehellisyys on tärkeää, ja jos sitä pystyy olemaan itselleen, on paljon helpompaa olla sitä myös muille.

Kuvituksena vielä mun eurooppalaiset lempikaupungit niistä, joihin oon ehtinyt tutustua pelireissuilla edes vähän enemmän; Kroatian Rovinj ja Zagreb (1&3) sekä Unkarin Budapest.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti