2016/01/27

If your dreams don't scare you, they're not big enough

Mä oon jo pidemmän aikaa miettinyt, millä sanoilla aloittaisin mun ensimmäisen kirjoituksen tähän blogiin. En ihan sentään siitä asti, kun ensimmäisen kerran aloin pyörittelemään päässä ajatusta blogin aloittamisesta, eli viime vuoden loppupuolella, mutta jonkun aikaa kuitenkin. En kuitenkaan saanut mitään järkevää päätöstä aikaan ja tässä sitä nyt mennään.
Ajatukset tähän kirjoittamiseen lähti oikeastaan siitä, että kaipasin itselleni jotain, joka antaisi mulle mahdollisuuden kirjoitella ajatuksia. Halusin myös jotain ihan omaa, jonka avulla voisin toteuttaa itseäni parhaalla mahdollisella tavalla ja tää ratkaisu tuntui ehkä eniten mun jutulta. Mullahan on historiaa parin blogin pitämisestä, mutta niistä en aio tähän juttuun ottaa juurikaan inspiraatiota ja se lienee epäilemättä jokaisen osapuolen etu…

Täällä puolen ruutua kirjoittelee siis viime vuoden lopussa 17 vuotta täyttänyt lukiolaistyttö, jonka päivittäinen elämä rakentuu koulunkäynnin ja lentopallon ympärille. Oon siis tällä hetkellä suorittamassa lukion toista vuotta, mikä on aika uskomatonta - aika tosiaankin lentää.. Mä siis aloitin opintoni Kuortaneella urheilulukiossa, mutta siirryin puolen vuoden jälkeen Saloon, mikä tarkoitti siirtymistä normaaliin lukioon. Myös täällä oon saanut pitää kiinni aamuharjoituksista ja koulunkäynti täällä on luistanut mutkattomasti.
Lentopalloa pelaan siis tällä hetkellä LP Viestissä, naisten Mestaruusliigassa ja Salon Viestissä 1-sarjassa. Lentopallo on ollut isona osana mun elämää aina ja innostus siihen juontaakin juurensa varmaan osittain lapsuudesta, jolloin lauantait meni aika usein katsomossa iskän pelien parissa. Lentopallo on antanut mulle elämässä jo tähän mennessä paljon; tavoitteita, unelmia, urheilullisen elämäntavan, suuren tukiverkoston, uusia ihmisiä ja mielettömiä kokemuksia. Se on myös opettanut mulle, millainen mä oon ihmisenä ja sen mä suurimmaksi osaksi oon oppinut ihan parin viime vuoden aikana. 
a
Oonhan mä muutakin kuin lentopalloilija ja lukiolainen. Mulle on tärkeää, että mun läheiset ihmiset voi hyvin ja heillä on elämässä kaikki hyvin. Oon tosi yhteisöllinen, mikä liittyy varmasti siihen miksi oon valinnut joukkuelajin. Vapaa-ajalla pyrin näkemään ystäviä ja musta on ihanaa, kuinka mun kaveripiirissä mua ja mun kiireitä ymmärretään eikä mun tarvitse pelätä, että mun tekemisiä ihmetellään. Mä oon varsinkin tutummassa ympäristössä tosi puhelias, sanavalmis, nauravainen ja mulla on aika vahvat mielipiteet.

Mä oon oppinut suhteellisen lyhyen elämäni aikana ainakin sen, että asiat pitää itse kokea voidakseen kokea ne itselleen sopiviksi tai sopimattomiksi. Se on helpottanut mun päätöksentekoa niin suurempien kuin pienempienkin valintojen edessä. Kun antaa itselleen luvan joskus valita väärin, harvemmin tulee kaduttua valintojaan, vaikka ne ei oliskaan oikeita. Se ehkä avaa teille myös sitä, miksi toi otsikko on mun mielestä niin motivoiva. Mulla on oikeastaan aina ollut haasteena positiivisten asioiden löytäminen itsestäni ja asioista, joita oon saanut aikaiseksi, vaikka koenkin olevani määrätietoinen ja itsevarma persoona. Pyrin kuitenkin keskittymään aina siihen, mihin voin vaikuttaa ja siihen, mikä just nyt on hyvin. Huonompina hetkinä saan energiaa monista erilaisita asioista ja varsinkin niinä huonoina päivinä oppii pienten juttujen merkityksen.
aa
kuva/kuva: Osku Sahlsten/kuva
Täällä blogissa tulee varmasti esille paljon asioita mun elämästä. Sitä mä haluankin; kirjoittaa niistä jutuista, jotka on mulle tärkeitä (ja joista saan juttua aikaiseksi, haha). Käytännössä tää tarkoittaa paljon asiaa mun elämäntavoista; harjoitteleminen ja sen ympärille rakentuva kokonaisuus. Koska oon tosi innokas ruuanlaittaja, täällä tullaan varmasti näkemään myös jotain siihen teemaan liittyen! Tietysti varmasti myös muita mun ajatuksia ja pohdintoja tuun myös jonkin verran raapustamaan.
Tällä hetkellä lentopallokausi on täysillä käynnissä, mikä tarkoittaa, ettei mulla ihan hirveästi ole luppoaikaa ja voi tarkoittaa ajoittain myös sitä, että täällä on aika hiljaista. Luvassa on kuitenkin paljon reissukilometrejä, joita aion hyötykäyttää tähän. Voi myös olla, ettei tunnisteet #ootd ja #fashion oo mun blogissa niitä runsaimmin esiintyviä, mutta eiköhän jokunen postaus niidenkin alle saada raapustettua! :-D

Vielä suuri kiitos Julialle blogin ulkoasusta! Sivupalkin kuva on peräisin Akilta (akikuvaa), jonka kuvablogin löydät täältä.
Toivottavasti kiinnostuneet jää seuraamaan, tästä tää lähtee!