Keltanokka liikenteessä

Tämä syksy on sisältänyt paljon vanhoja rutiineja, mutta myös jonkun verran uutta ja ihmeellistä. Näistä uusista ja ihmeellisistä asioista ajattelin avata uutta aluevaltaustani: auton ajamista. 

Ennen autokoulua mun kokemukset liikenteessä toimimisesta olivat sataprosenttisesti kevyen liikenteen saralta. Okei joo, kartturin paikalta ja takapenkiltä on tullut seurattua ja koettua jos jonkunmoista ajotyyliä, mutta kun ensimmäisen kerran istuin siihen ratin taakse, ajattelin, että nyt todellakin ollaan mun epämukavuusalueella. 

Onneksi tosiaan kävin ennen ensimmäistä ajotuntia ajamassa sen 100 metriä hiekkakentällä meidän isän kanssa: olisin lähtenyt ajelemaan pitämättä kiinni lainkaan ohjauspyörästä. 

Lokakuun lopussa kuitenkin tartuin härkää sarvista, ja aloitin autokoulun. Mulla tulee 18 vuotta täyteen joulukuun alussa, joten olin siihen nähden aika myöhään liikkeellä. Tosiaan, autokoulua aloittaessani voisi sanoa, että lähdin täysin puhtaalta pöydältä. 

Päädyin aloittamaan Salon Autokoululla, sillä heidän kauttaan sain mahdollisuuden yhteistyöhön ja autokoulun suorittamiseen lentopallon ohella. Kiireisen elämäntyylin omaavana lukiolais-lentopalloilijana oli helpotus, kun sain selville, että joka maanantai alkaa uudet kurssi ja että suoritustyyli on hyvin joustava ja vapaamuotoinen. 

Esimerkiksi teoriatuntien käyminen virtuaalisesti on suuri helpotus, koska treeniajat eivät anna periksi osallistua niihin paikan päällä kovinkaan usein. Sen lisäksi, että tunnit on kätevä ja helppo käydä kotoa käsin, ne tarjoavat vielä siten joustavuutta, että kolmen teoriatunnin satsista voin käydä kerrallaan vaikka yhden tai kaksi, jos en ehdi kotonakaan suorittaa kaikkia kerralla. Mun kohdalla on mahdotonta suorittaa tätä autokoulurypistystä samaan aikaan sekä järkevästi että nopeasti, ja tää joustavuus on ollut iso apu. 

Ensimmäinen ajotunti jännitti tosiaan oman kokemuksen puutteesta johtuen, mutta voin sanoa jännittäneeni vähän liikaa. Vaikka mun ajokokemus onkin tosi vähäistä, oon saanut yleensä poistua tunneilta ihan hyvillä mielin ja sillä fiiliksellä, että olin parempi kuin viimeksi. Tässä on auttanut samaan aikaan sopivan vaativa ja kannustava ajo-opetus. Liikennevaloissa sammuminen ei oo tuntunut jälkeenpäin ihan niin maailmanlopulta, kun siitä vaan uskaltaa ottaa vastaan palautteen ja pienen kuittauksen huumorimielessä.
Vielä on kuitenkin paljon matkaa jäljellä, mutta jonkunlaiseen alkuun on päästy! 

Tässä siis mun kokemuksia autokoulun alkutaipaleelta. 

Lisätietoa itse autokoulusta saa täältä.

Muuten ollaan aikalailla menty näiden kuvien tunnelmissa: torstaina ja perjantaina taas Salohallilla! :)