Mitä nuoren urheilijan päässä liikkuu?

Kuva: Osku Sahlsten

Nuori urheilija uskaltaa unelmoida asettamatta deadlineja, koska sen mielestä sillä on niiiin paljon aikaa saavuttaa ne kaikki.

Nuori urheilija tietää, että monessa tilanteessa kokemus ratkaisee, paitsi ei tietenkään omalla kohdalla.

Nuori urheilija inhoaa, kun sille kerrotaan, kuinka se on vielä nuori. Katsos kun se on vanhempi, kuin se on vielä ikinä aikaisemmin ollut.

Nuori urheilija haluaisi olla just niin hyvä kuin ikinä voi olla, ja olla sillä tasolla uransa loppuun asti.

Nuori urheilija ei usko, että vielä parikymppisenäkään ei oo mennyt tarpeeksi aikaa kypsymiseen.

Nuori urheilija luulee, että epäonnistuminen urheilussa tekee huonomman ihmisen.

Nuori urheilija ajattelee, että just tänään on pakko pystyä tekemään elämän parhaat suoritukset.

Nuori urheilija ei malta pysyä paikoillaan, jos kroppa on tikissä just nyt. Sehän pitää hyödyntää heti!

Nuori urheilija unohtaa, miten pitkän matkan se on jo kulkenut, koska se ei oo vielä perillä.

Nuorelle urheilijalle uran päättävät loukkaantumiset ja vammat ovat urbaanilegendaa. Ei ne koske mua.

Nuori urheilija on niin aikuinen, kun se kilpailee aikuisten sarjoissa. Silti se tykkää, kun äiti pesee pyykit tai laittaa ruuan.

Nuori urheilija on ehdoton, kultaiset keskitiet on mukavuudenhaluisille.

Nuori urheilija kunnioittaa, kun autetaan ja neuvotaan. Silti se oppii vasta kantapään kautta.

Nuori urheilija rakastaa sitä, mitä tekee. Sillä kyllä helposti myös mopo keulii, onhan se just saattanut saada ajokortin. Siksi se on kiitollinen isistä, äidistä, valmentajasta tai kaverista, joka pakottaa painamaan joskus jarrua.

Kirjoittaja on nuori urheilija, jolle itseironia on keino paeta omaa perfektionistista luonnetta.