Onko ympäristön hyvinvoinnilla paikkaa urheilijan arvomaailmassa?

Muun muassa perhe, ystävät, terveys ja koulutus ovat monelle urheilijalle oman urheilu-uran ohella arvoja, joita kyllä pidetään tärkeinä mutta joista toisinaan joudutaan tinkimään. Arvomaailma ajaa urheilijankin silloin tällöin motiivikonflikteihin, ja omia arvoja joutuu taas pohtimaan urakalla; mikä itselle on tärkeintä. Itse ajattelen, että pidemmän päälle kyse on kuitenkin valinnoista, ei niinkään uhrauksista, sillä jos jatkuvalla syötöllä kokisi uhraavansa asioita, saattaisi olla paikka pysähtyä miettimään, miksi valinnat tuntuvat toistuvasti turhan raskailta. Tottakai joskus tuntuu, että olisi voinut valita myös toisin, mutta niin kauan kuin näitä tilanteita on vähemmän kuin niitä, joissa omat valinnat tuntuvat perustelluilta ja oikeilta, ollaan hyvässä tilanteessa. 

Viime aikoina pinnalle on noussut niin globaalilla kuin kansallisella tasolla ilmastonmuutos, johon liittyy arvona esimerkiksi juuri ympäristöstä huolehtiminen ja sen kunnioittaminen. Tähän jatkuvasti polttavaan puheenaiheseen on tuotu virkistäviä ja herätteleviä näkökulmia myös urheilun kannalta, mikä sai myös allekirjoittaneen mietteliääksi. Kuinka paljon urheilijan yksilötasolla on mahdollista vaikuttaa tinkimättä omista tavoitteista? Mikä on urheilijan rooli yhteiskunnallisessa keskutelussa? Olisivatko juuri urheilijat oikeita henkilöitä tuomaan esiin vastuullisuuden merkitystä? Tietysti on myös toisenlaisia mahdollisuuksia tarkastella asiaa; urheilijoiden määrä siitä reilusta 7 miljardista on niin pieni, että nimenomaan yksilötason valinnat tuskin kääntävät maapallon kelkkaa. Toisaalta, jos siihen lähdetään, voidaan jokainen maapallon ihminen todennäköisesti lokeroida pienempään ihmisryhmään, ”jonka valinnoilla ei ole väliä ison kuvan kannalta”. 

Halusin itse kirjoitella aiheesta myös sen takia, että olen viime vuosien aikana sekä tietoisesti että tiedostamatta alkanut tehdä yhä enemmän etenkin arjen valintoja ympäristön ehdoilla. Tietysti iso linja on omassakin elämässä ollut mennä urheilu edellä, mutta se mikä alkoi muovipussien pois jättämisellä ruokakaupassa on tuonut yhä kriittisempää suhtautumista omiin kulutustottumuksiin myös laajemmassa kuvassa. Esimerkiksi kotimaisessa naislentopalloilussa tulee harvemmin lennettyä, joitakin Rovaniemen ja Kuusamon pelireissuja lukuunottamatta, mutta kansainvälisten sarjojen ja kilpailujen parissa lentäminen on käytännössä pakon sanelema juttu. Lienee aiheellista ottaa tarkasteluun ylipäätään se määrä, minkä verran urheilu globaalisti kuluttaa, kun isojen sarjojen ja seurojen yksityiskoneet painelevat paikasta toiseen jatkuvalla syötöllä. Urheilija ei ole ainoa, joka väsyy tästä reissaamisesta. Mutta miten sitten yksittäinen urheilija voisi näiden isojen instituutioiden edessä pistää arvojaan vaakakuppiin, kun käytännössäkin on vain yksi vaihtoehto, jos haluaa haastaa itseään parhaissa mahdollisissa ympäristöissä? Ehkä kaikki alkaa siitä, lähteekö sitten esimerkiksi off-seasonilla täältä pohjoisesta Thaimaan lämpöön vai ottaako ilon irti kotimaan matkailusta. Eikä se niin mene, että urheilijat ovat ainoita, joiden ei pitäisi lentää Thaimaaseen, mutta ainakin itse koen, että isommassa kuvassa kyseessä on taas yksi oma valinta, josta haluaisi kantaa vastuuta edes hiukan. 

Liikunnallinen elämäntapa noin yleensä on itsessään jo ympäristöystävällinen, jos esimerkiksi tulee autoiltua vähemmän luottaessa hyötyliikunnan voimaan pyörän selässä tai vaikkapa ihan kävellen. Itsekin on välillä tullut manattua, miksei aikoinaan alkanut säästämään omaan autoon (niin, ei ole puhtaasti ollut arvovalinta tämäkään), kun haluaisi päästä mutkattomammin paikasta A paikkaan B, mutta kyllä sitä on tullut pärjäiltyä pyöräilyn, kävelyn, kimppakyytien ja julkisen liikenteen voiminkin vallan mainiosti. 

Myös ravintopuolella urheilulla ja urheilijoilla on mahdollisuus kannustaa kasvispitoisempaan ruokailuun isommalla väestötasolla. Itse esimerkiksi koen, että jos minulle olisi suunnilleen neljä-viisi vuotta sitten joku kertonut, että kasvikset ruokavaliossa on paljon muutakin kuin väriä ja ravintoaineita lihan ja hiilarin kyljessä, olisi itsenäistynyt minäni varmasti oppinut alun alkaenkin kiinnostumaan monipuolisemmasta ruuanlaitosta. Eikä siinä, meillä on aina syöty laadukasta perinteistä kotiruokaa, johon on kuulunut puolelle lautaselle perinteisesti salaatit, keitetyt kasvikset, uunivihannekset jne. Mutta kun sitten muutin ensimmäisen kerran kotoa itsekseni kokkailemaan, niin siinä vaadittiin melkoista mielikuvitusta, että sai kanasta, jauhelihasta, riisistä ja pastasta loihdittua jotain uutta. Kun sitten (yllättäen) somen kautta ajauduin ottamaan kasvisruoasta lisää selvää, huomasin, miten paljon vaihtelua kasvisruoka toi omiin tottumuksiin. Esimerkiksi, kun lukion aikana koululounaan ohella tuli viikossa kokattua pari erilaista lämmintä ruokaa, joista siis yhdestä söi pari-kolme illallista, sai paletti aika paljon enemmän väriä, kun vaihtoehtoja olikin tuplasti. Oma siirtyminen kasvispainotteiseen ruokailuun tapahtui loppuviimeksi juurikin tuon monipuolisuuden ansiosta, ja vasta myöhemmin tuli ymmärrettyä, kuinka paljon valinnalla on myös eettistä ja ekologista painoarvoa yksilötasolla. Ja kun puhutaan urheilusta, on väärin odottaa laajaa kampanjaa täysin kasviperäisen ruuan puolesta, mutta yleisöä olisi tavoitettavissa pelkästään lihan ohelle tuotavista vaihtoehdoista ilman ylimääräistä demonisointia ja esikuvilla on aina kova painoarvo varsinkin nuorten valintojen maailmassa.  

Sitä on oppinut vuosien saatossa onneksi myös kuluttamaan vastuullisemmin, eikä enää tarvitse kaupan hyllyiltä uusia farkkuja, koska olisi vaan kiva, että olisi uudet farkut - varsinkin, kun nykyisellä elämäntyylillä farkut eksyy päälle kerran kahdessa viikossa. Sen sijaan ostan yhä uudet peli- ja juoksukengät, jotta jalat voivat mahdollisimman hyvin, koska kroppa on tärkein työväline urheilussa. Lisäksi mä nyt vaan joudun pesemään todennäköisesti useammin pyykkiä kuin keskivertokansalainen, koska treenimäärät siihen pakottaa. Aion käyttää kovasti ympäristöä kuormittavan nautateollisuuden maitotuotteita, jos esimerkiksi reissun päällä tilanne sitä vaatii, koska se on joskus mun kropalle paras vaihtoehto esimerkiksi palautumisen kannalta. Ja nämä ovat maapallon kannalta itsekkäitä valintoja, mutta teen parhaani. Siinä missä kuka tahansa, myös mä voin  urheilullisesta tavoitteesta riippumatta tiskata tiskit käsin, olla ostamatta uusia asioita ostamisen ilosta, käydä kaupassa kävellen tai pyörällä, kierrättää roskat, minimoida ruokahävikin jne. Vaikka nämä on pieniä yksilötason juttuja, ne ovat monelle pieniä askelia kohti kokonaisvaltaisempaa tapaa elää ja kuluttaa. Mä uskon, että myös urheilun parissa on mahdollista vaikuttaa yksilötasolla ilman, että oma ura tai kehittyminen kärsisi siitä. Mitään älämölöä ei tarvitse pitää, pelkoa ei tarvitse lietsoa eikä ketään tarvitse syyllistää, mutta kannustaminen ja esimerkki ovat kenelle tahansa myönteinen tapa tuoda tätä tärkeää aihetta esille.